Klo 9 aamupalan, valmisteltujen, voimistelun, venyttelyn, vaatesulkeisten ja nestetankkauksen jälkeen lähtö aika tarkasti ja hyvin. Forssa oli hiljainen, lähes kuollut kaupunki. Vaan taakse sen jätimme sen suuremmitta tuskitta.
Ennen kuin pääsimme aivan kunnolla matkaan ja kaupungista pois,olimme hukanneet kolme meidän pyöräilijäämme. He oikaisivaf, mutta leluille että olivat eksyneet. Pysähdyimme vähän matkan päästä huhuillaan karkulaisia, mutta ei auttanut. Lähdimme sitten jatkamaan matkaa ja toivoimme, että he ilmoittautuisivat huoltoon. Näin tekivät. Ja löytyivät aika paljon meidän edestä! Olivat siis löytäneet oikotien. Loppumatkan kuljimme kaikki yhdessä sulassa sovussa.
Ensimmäinen tauko oli 22 km Forsasta paikassa, jonka nimi oli Kahden kahvio. Toiveet korkealla kahvin suhteet, mutta...... Suljettu vesivahingon takia :-( olimme murheellisia.
Sitten taas ratsuille etsimään seuraavaa kahvipaikkaa. Keli oli mahtava, aurinko paistoi, oli tuulta sopivasti ettei ollut kovin hiki ja se tuuli oli myötäinen. Kaikilla oli kovin mukavan tuntuista, ehkä hiukan vähemmän puhuttavaa kuin ensimmäisenä päivänä. Syystä, että....?
Seuraava tauko ja ei mitään kahvia. Huoltoautosta saimme taas kaikkea hyvää, kuten banaania, tomaattia ja suolakurkkuja. Ja aina yhtä maittavia urheilijajuomia pulloihin laitettavaksi.
Kuvassa murheellinen Tapani, kun tämäkin paikka oli kiinni.(Kuvassa onkin Markku. Tämä korjattiin minulle 4. ajopäivänä)
Mutta ei murhetta kauaa, Jouko-poika ketterä ja kekseliäs, kävi kysymässä, että kauanko kestäisi , jos lähellä oleva kesäkahvilan pitäjä keittäisi pari pannua kahvia. Lupasi viidessä minuutissa, joten kimpsut kasaan ja muutama sata metriä takaisin päin ja avot; kahvia, piirakkaa ja jäätelöä myytävänä. Seuraamme oli koko sen talon perhe, eli kolme sukupolvea ihmisiä ja kaksi koiraa. Kyllä oli iloisia pyöräijöitä, kun lähdimme. Vähän aikataulu meni uusiksi, mutta kerrankin niin käy..
Illon koulu oli taas niitä paikkoja, jossa puskat kutsuivat ja oman huoltoauton perästä esille otettu ja koetettu pöytä tarjosi meille voimasyötävää ja - juotavaa seuraavalle etapille, joka oli Sastamalan torille. Siellä piti olla torikahvila.
No, olihan se ja mennyt 2 minuuttia aikaisemmin kiinni :-( Voi meitä, tuntuu kuin meillä olisi huono karma kahvipaikkojen suhteen.
Onneksi huoltoauton perästä löytyi lohdutussuklaata. Se kummasti friskasi, kuten myös torilla oleva jäätelökioski. Sieltä myytiin myös hikisille, maksukykyisille pyöräilijöille jos jonkin moisia tötteröitä.
Tämän jälkeen maasto muuttui kuin seinään: tasainen tai ainakin melkei sellainen loppui ja tilalle tuli lähe viivasuora tie, jossa oli vain kaksi asiaa: ylämäkiä ja alamäkiä. Niitä sitten alettiin polkea erilaisilla nopeusyrityksillä. Yhtä kaikki, taas tultiin seuraavaan taukopaikkaan: Neste Häijää.
Markulle kävi siellä köpelösti, joutui koirahäkkiin, mutta onneksi pääsi irti juuri ennen kuin taas startattiin nousemaan ja laskemaan mäkiä. Niitä riitti edelleenkin.
Viimeinen tauko Hämeenkyrön ST1 asemalla jäi niin lyhyeksi, että juuri kun oltiin miettimässä, että missähän siellä olisi vessat, niin ei kun ratsaille. Taisi olla kolmostietä, mitä mentiin ja mäet jatkuivat. Onneksi niitä oli sekä ylöspäin että alaspäin. Ei tullut yksitoikkoiseksi.
