1. ajopäivä Helsinki - Forssa 136 km

Tästä kaikki alkoi tänä sateisena aamuna Paavo Nurmen patsaalta. Kuvasta puuttuu taas joku, kuten aina. Aika mahdotonta saada edes tämänkokoista porukkaa kasassa hetken aikaa. Suurin osa kuitenkin ehti huoltoautomme sivustalle mainostamaan hienoa kylttiä. Samanlainen löytyy myös automme perästä.
Ensimmäinen tehtävä oli päättää, mitä kukin pukee:sadetakki, irtolahkeet, irtohihat, kengänsuojukset. Jopa sadekäsineet pääsivät matkaan. Ensin puettiin, sitten riisuttiin ja taas puettiin, kunnes tuli aika lähteä. Niillä vermeillä mentiin sitten ensimmäinen ajopätkä.
Sadetta ropisi hetkittäin, mutta vain muutamia tippoja.

Ensimmäinen pysähdys oli jo parinkymmenen kilometrin päästä lähellä Keimolaa. Ympäristö oli tuttujakin tutumpi bussipysäkki, jonka lähettyvillä oli puskia. Jostain syystä niistä on tullut ystäviämme aina pyöräretkillä. Välipala oli ruisleipää ja juustoa. Ja sitten alkoi ensimmäisten vaatteiden riisuminen. Tämäkin on tullut kaikille tutuksi.

Toinen tauko olikin sitten Pirjon ja Joukon kotona. Hekin lähtivät mukaan, kunhan ensin olivat tarjonneet todella hyvän välipalan. Samalla saimme ihailla heidän kaunista kotiaan, hyvinhoidettua pihaa ja tosi viihtyisää terassia.
Sää pysyi edelleen poutaisena, joten taas osa teki vaatejumppaa.

Kolmas tauko oli oikein kahvituvalla, jonka tarjoamuksia osa käyttikin hyväkseen.. Loput vain vessaa, koska aina sisävessa puskaa voittaa, niin luontoihmisiä kuin ollaankin. Kuvassa taitaa olla kaksi onnellista munkki-kahvin nauttinuttu pyöräilijää.  Keli edelleen oli hyvä, kuten kuvasta näkyy. Ja viimeiset ylimääräiset heitettiin huoltoautoon... Aika niin, huoltoautomme tarjoili edelleen ruisleipää ja juustoa tai metvurstia sekä suolakeksijä, joten pakko ei olisi ollut mennä kahville.

Seurasi taas bussipysäkkitauko noin 77 km kohdalla, kun letkamme vetäjä missasi suunnitellun paikan, joka olisi ollut vanhan pyöräliikkeen edessä. Mutta pysäkkikäyttäyminenhän me osattiin, kuten aiemmin kirjoitin.
Nyt olimme saaneet lohdutukseksi oikein tarjoilupöydän autosta ulos. Tuntui kuin olisi ollut paremmissakin piireissä.

Me olimme vielä kaikki oikein virkeitä ja jaksavaisia, kaikkien pyörät eivät.

93 km hienoa ajoa takana kauniissa maisemassa. Saavuimme kahvilaan ja saimme kuitenkin myös huoltoauton perästä syötävää tarpeen mukaan.  Vessakin löytyi - pusikosta. Vanhan aikainen pc. Siitä ei ole kuvaa.

Enää kaksi pätkää edessä, siis melkein jo perillä. Vielä kuitenkin pikatankkaus paikassa, joka oli ollut joskus baari. Ihan viime vuosina ei ehkä ollut ollut auki. Yhtä kaikki, me saimme huoltoautosta suklaata. Ja suut olivat aika hymyssä.

Ja vihdoin perillä. Ajoa takana 134,5. 134.1, 135 tai jotain muuta. Koskaan edes kahden mittarit eivät näytä samaa lukemaa, joten ihan tarkkaa matkaa emme saa koskaan tietää. Ja siksi laitoin otsikkoon 136. Koska niin pitkältä se tuntui :-)
Kaikki tulivat perille Forsan Scandic -hotelliin hyvissä voimissa. Ja nyt klo on 22:36 ja myös minun on mentävä nukkumaan. Huomenna jatkuu.