13 ja viimeinen ajopäivä Karesuvanto - Kilpisjärvi 107 km

Viimeiseen ajopäivään herättiin Karesuvannossa hieman nälkäisinä, koska illallinen oli ollut mitä oli. Toivorikkaina marssimme aamiaiselle, joka oli luvattu valmiiksi tasan klo 7.

Eipä loppunut Kauhukeittiö illalliseen vaan jatkui "sujuvasti" myös aamiaisella. Pöytiin oli valmiiksi tarjoiltu lämpimät croissantit, joka olivat hyviä. Lämmin ruoka luvattiin tarjoilla pöytiin perin minuutin kuluttua. Meni hieman kauemmin ennen kuin saimme eteemme englantilaisen aamiaisen paistettu kananmuna, makkara, grillattu tomaatti ja papuja tomaattikastikkeessa. Joillakin lautasilla oli myös pekonia. Ja kaikki tämä lämmin ruoka oli haaleaa. Kahvi loppui koko ajan kesken ja puuroa ei näkynyt missään. Leipää, juustoa ja kinkkua löytyi. Vihdoin saapui kuhunkin pöytään puuroa salaattikulhossa. Puuro oli höyrytettyjä ilmeisesti kauraryynejä, ilman suolaa. Se vesi mikä oli puuron keitossa säästetty oli käytetty kahviin, joka oli hieman laihaa. Jotain sentään saimme suuhumme ja onneksi ensimmäinen tauko oli jo 17 km jälkeen.

Puuroako? 

 

English breakfast maistuu ehkä Lontoossa, muttei ennen pyöräilyä. 

 

Kukaan meistä tuskin koskaan astuu jalallaan Davvi Hotelliin, eikä varmaan suosittele sitä kenellekkään, edes pilallaan. Kyseisen yrityksen toiminta jäi meille hieman arvoitukseksi.

Sovimme (taas kerran), että viimeinen päivä ajetaan hiljaa ja rauhallisesti maisemia katsellen. Ja taas lähdimme matkaan kuin hauki kaislikosta ja meno jatkui vauhdikkaana ensimmäiselle tauolle asti. Loppu päivä sujui maltillisemmin. Maasto oli haastavampaa kuin edellisinä päivinä ja tuuli edelleen vastaisesti. Metsästäkään ei enää ollut suojaa. Tie oli paikoin todella huonossa kunnossa, mutta pääsimme haavereitta eteenpäin.

Markun ja Tapsan pyöristä tuli erottamattomat...

 

Ropin Pirtillä nautittiin makoisat munkkikahvit miellyttävässä kahvilassa ja viimeiset kymmenet kohti Kilpisjärveä sujuivat auringonpaisteessa. Monestakin syystä kannatti ajaa Helsingistä Kilpisjärvelle eikä toisin päin. Kauniit tunturit olivat koko päivän edessämme, koska ilma oli kirkas ja puolipilvinen näimme myös Norjan lumipeitteiset tunturit.

Kiipesimme pitkät mäet Suomen korkeimmalle maantiekohdalle Muotkatakkaan, maisemat olivat hienot. Sitten vielä mahtavan pitkä jyrkkä lasku ja 10 km:n ajelu kohti Kilpisjärven kylää.

Markku on saavuttanut Suomen korkeimman maantiekohdan.

 

 

Viimeisen kympin maisemia.

 

Perillä Kilpisjärvellä perjantaina 13.7.2013 klo 15.56. Hyvä me!

 

Nautimme ansaitut kuohujuomat ja siirryimme hotellille voileipäkahveille. Pyörät pakattiin autoon ja majoittumisen jälkeen pääsimme nauttimaan rantasaunan löylyistä ja Kilpisjärven virkistävistä aalloista (+10). Kilpisjärveen jäi monilta talviturkki.

Maisema saunalta Saanalle.

 

Illalliseksi tarjottiin kesäisen salaatin jälkeen poronkäristystä ja jälkiruuaksi lapin leipäjuustoa erilaisilla hörsykkeillä. Ruoka huuhdottiin alas sopivilla ruokajuomilla, sillä huomenna ei olisi ajopäivät. Retkelle osallistuneet huomioivat järjestäjiä taas aivan liian runsaasti. Näillä retkillä järjestäjät antavat nuotit ja osallistujat tekevät retkestä niin mahtavan kun se tälläkin kertaa on ollut. Pääasia on, että kaikilla on mukavaa eikä satu mitään haavereita.

Jorma Lailan hellässä halauksessa.

  

Rannalla olisi ollut hotellin järjestämät grillijuhlat, mutta meistä monikaan ei jaksanut lähteä rantaan  yttysten syötäväksi, niitä nimittäin kuulemma riitti. Nukkumatti lähetti terveisiään tavanomaiseen aikaan.