5. ajopäivä Kaustinen - Ylivieska 87 km

Päivän aluksi todistusaineistoa siitä, että tämän blogin ´1.viikon kirjoittaja ja tähän astisten kuvien ottaja ei ole istunut vain huoltoautossa kynnet lakattuina, vaan on ajanut omaa maantiepyöräänsä (kynnet lakattuina)

 

Alkujumppa ei oikein tahtonut lähteä käyntiin yhtäaikaisesti heti aamusta, mutta loppua kohti kaikki olivat kuitenkin tahdissa tai ainakin mukana.

Tähän astisen matkan lyhin ajopäivä. Lähdössä tuntui, että ihan heittämällä menee, mutta kyllä sitä piti kuitenkin polkea jonkusen kerran, ennen kuin päästiin perille Ylivieskan  Käenpesään.

Alkumatka meni hyvässä säässä; puolipilvistä ja kuitenkin tarpeeksi lämmintä. Ensimmäinen tauko huoltoasema ST1:llä. Nämä huoltamot tulevat tutuiksi tämän matkan aikana ja niiden tarjonta. Ja myös saniteettitilat. Osa meistä on jo niin metsittynyt,että puskassa käynti sujuu yhtä helposti kuin kaakeli-istuimella. Keli alkoi tauon lopulla näyttää siltä, että voidaan saada vettä niskaan. Alkoi siis taas tuttu vaateshow. Sadevaatteita päälle erilainen määrä. Pisimmän korren lopulta veivät he, jotka malttoivat pukea eniten;  vettä nimittäin saatiin seuraavalla pätkällä oikein tosissaan. Olimme silloin matkalla Sieviin.

Laitan terveiset tiehallinnolle tällä kertaa, että uusi asfaltti oli uusi ja hieno, mutta sen reunat oli jäänyt harjaamatta hiekasta. Tämän huomion teki Laila. Tärinäraita oli tehty kaistojen keskelle, mutta reunoilta jätetty jostain syystä pois. Se oli meistä oikein hyvä asia. Odottelimme näkevämme vastaatulevan raitojen tekokoneen, mutta onneksemme  emme nähneet.

 

Vettä tuli sitten taas ihan kunnolla sekä taivaalta, ohittavien ja vastaantulevien autojen renkaista sekä edessä ajavan takarenkaasta. Useimmilla meistä oli lähes joka paikka märkänä, kun menimme Toholammilla leipomo-kahvilaan. Siellä otettiin meidät oikein ystävällisesti vastaa: kahvia keitettiin nopeasti lisää ja penkkejä haetiin jostain, että jokainen sai istuimen pullan ja kahvin ajaksi. Yritimme jättää paikan siistiin kuntoon, mutta mahdotontahan se on vettävaluvina.

Tällä aikaa sade taukosi ja jatkoimme matkaa kuivemmissa olosuhteissa, mutta edelleen yhtä märkinä. Kaikki umpinaisilla  pyöräilykengillä ajavat saivat ilmaisen jalkakylvyn. Kengät pitivät vettä - sisäpuolella. Perillä ei puuttunut sitten muuta kuin kuivaus ja rasvaus. Hiukan kylpyvesi olisi saanut olla lämpimämpää, mutta tällä kertaa sitä ei saanut valita.

Sievissä oli Teboilin huoltoasemalla tauko. Sievi itse ohitettiin niin, että minä ainakaan en edes huomannut sitä. Eellei se ollut sitten yksi kiertoliittymä! Evästä hiukan ja nestetankkausta ja tämän päivän viimeiselle etapille.

 

Tässä Jorman ottama kuva: Sievin maisema tai sievin maisema, kuinka vain.

Keli pysyi poutaisena vaikka salanäytöstä taivaalla hiukan harjoiteltiin ja tausta oli tumma kuin yö. Tällä etapilla huomasimme, miksi EMME pidä tärinäraidoista edes kaistojen välissä: jokainen koko oli sateen jälkeen vettä täynnä ja joillakin  meitä ohittavilla autoilla oli mahdoton päättää ylittämätön kokonaan raidan, ajaakok toiset renkaat toisella kaistalla ja toiset toisella (raita olisi ollut keskellä autoa) vai mahtuuko meidän kanssa samalle kaistalle. Siksi he ajoivatkin niin, että renkaat jyrisivät raidalla ja me saimme niistä kaiken veden vauhdilla päällemme. Siitäkin selvittiin ja enempää ei voi kastua, kun on jo ihan märkä.

Loppumatka meni mallikkaasti kuten koko päiväkin. Keskinopeus oli noin 23 km tunnissa, joten emme kuhnailleet turhia. Käenpesään löytäminen tuotti hetken päänvaivan, mutta niitähän on vaikea löytää luonnossakin, kun munivat toisten pesiin. Tämä Käenpesään löytyi kuitenkin ja pääsimme hetimiten saunaan, märkinä ja hiukan kylminä.

 

Kuvassa Tuija näyttää tarmokkaasti, mihin pyörät viedään yöksi: pommisuojaan talon taakse. Kuten kuvasta näkyy, sade on tyystin loppunut ja aurinko paistaa :-)

 

Harvinaisen jykevä pyöräsuoja. Olivat ainakin turvassa. Pommitukselta ainakin...

 

Ruokailun jälkeen menimme porukalla Tivoli Sariolaan ja siellä pojat saivat ajaa autoja. Iloa riitti heillä.

Minäkin pääsin kahteen ihanaan härveliin, sellaiseen taikamattotyyppiseen laitteeseen Markun ja Pertin kanssa sekä vielä mustekalaan Markun kanssa. Olivat tosi hyviä. Onneksi niistä ei ole minulla kuvia; olen luultavasti koko ajan suu auki.

 

Yöksi saimme luvan järjestää kengille saunavuoro, koska muuten ne eivät olisi kuivuneet muutamaan päivään. Kävin salaa salamalla ottamasta niistä kuvan, kun olivat päässeet lauteille asti.