4. ajopäivä Seinäjoki - Kaustinen 119 km

Lähtö Sorsanpesästä. Tavarat pakattuna odotellaan, että kaikki tulisi ja aamujumppa voisi alkaa. Vielä paistaa hiukan aurinko ja kaikki ovat melkoisen aurinkoisia itsekin.
Pojat poseeraa yömajamme edessä ja ovat jo sen näköisiä, että voisimme lähteä, vaan vielä menee aikaa....

Tapsa korjailee tai ainakin tutkii Tarjan pyörän siirtäjää, ei ihan toimi toivotulla tavalla. Taisi olla kuitenkin sellainen vaiva, että olisi vaatinut lisää työkaluja. Näillä sitten mentiin tämäkin päivä, ja se ei todellakaan ollut päällimmäisin ajatus tänään matkalla.

Aamujumppa alkamassa, pikkuhiljaa porukka ryhmittymässä asemiin.

Merja vetää ansiokkaasti tälle melkoisen jäykälle porukalle jo neljännen kerran aamujumpan. Yritystä kyllä on, mutta tulos ei ehkä yllä mihinkään esitykeen asti. Me emme ole mikään taidetanssiryhmä ja sen huomaa.

Myöskään liikunnan suurtapahtumien kenttäesityksiin ei vielä päästä, kun tuo vasen ja oikea menevät tässä lajissa sekaisin.

Myös ajoistus on vielä aika omaehtoista.

Ensimmäinen tauko oli noin 20 km Seinäjoelta. Paikkana taas kerran tuttu parkkipaikka oikealla, jossa oli puskia ja metsää. Jokainen kävi tekemässä taas luontotutkimuksen eikä enää ole edes sillä väliä, kummalla puolella on naiset ja miehet. Turha häveliäisyys on jo hävinnyt pakon sanelemana.

Eväs maistuu vielä; leipää, juustoa, suolakurkkua ja metvustia. Ja päälle urheilijajuomaa. Aivan ihana välipala. Näitä riittää....

Seuraavalla tauolla, noin 42 km kohdalla, alkoi sataa sen verran paljon, että aloitimme tutut vaateshow, mutta nyt pukien. Käytiin vuorotellen huoltoauton kyljestä penkomassa kasseja etsimässä sadevaatteita tai muuta pitkähihaista  tai -lahkeista. Pete taisi tässä kohtaa olla lännen nopein ja pukea Jorman kenkien suojukset. Tämä selvisi vasta illalla majapaikassa. Loppuista vaihtuneista vaatteista ei vielä tietoa.

 

Kauhavalla kahvi maistui huoltoaseman kahvilassa. Meni kaikki pullat ja viinerit, mutta jäi hymyilevä ja tyytyväinen aseman pitäjä. Lupasi, että pullaa tulee lisää mutta ei ehti meille enää.

 

Matkalla satoi niin, että ei ollut enää mitään paikkaa mikä olisi jäänyt kuivaksi hyvistä yrityksistä huolimatta. Satasta ajavat autot huolehtivat lopuista kuivista kohdista. Oli hiukkasen rankkaa, ainakin minun mielestä.

Vettävaluvina menimme toiseksi viimeiseen tauokoon, josta tulikin viimeinen tälle päivälle Evijärven ST1-huoltamoon. Märkä läistä jäi joka paikkaa, jossa vain joku meistä istui tai kävi. Kuuma kaakkoa, tee ja kahvi tekivät kauppansa. Konjakit puuttuivat, se vähän harmitti.

Vielä meidän piti pitää yksi tauko, koska matkaa oli jäljellä noin 30 km. Kuitenkin päätettiin, että ei pidetä enää taukoa, koska oli niin kylmä.

Ajoimme yhtäkyytiä loput, kellä kuuma kylpy, kenellä kuuma rommitoti mielessä ja melkein silmissä.

Kuumien jälkeen oli taas kerran ruokailua. Huoltomiehemme otti salaattia, joka valitettavasti näkyy huonosti kuvassa, mutta oli kuvaamisen arvoinen asia.

 

Sääkin on parantunut koko ajan meidän tulomme jälkeen ja koko illan on aurinko paistanut melkoisen kirkkaalta taivaalta. Toivottavasti huomenna on kuivempi sää kuin tänään. Myös vaatteet olisi hyvä saada kuiviksi, ja siksi ne makaavatkin kylpyhuoneiden lattioilla, kun niissä pitäisi olla lattialämmitykset. Onkohan otettu kesäksi pois?