11. ajopäivä Äkäslompolo - Muonio 74 km

Aurinko paistoi klo 3 yöllä punaisena Äkäslompolon taivaalla. Aamullakin oli vielä aurinkoista, mutta kovin koleaa. Lähdimme matkaan vasta klo 10, koska ohjelmassa oli retken lyhyin päivä 74 km.  Kauniista Äkäslompolon kylästä ajoimme kohti Jerisjärveä. Aamun ensimmäiset mäet olivat taas tervanjuontia ainakin tämän blogin kirjoittajalle. Pohjoistuuli puhalsi välillä napakasti vastaan ja kylmää oli.

Äkäslompolon kyläporo aamukävelyllä.

                                                                  

Matka sujui tavallisen kaavan mukaan, kahdenkymmenen kilometrin välein pidimme pienen tauon P-paikoilla. Päivän viimeinen tauko oli Porokahvilassa, jossa kahvilan lisäksi myytiin poronlihaa, matkamuistoja ja muita lappilaisia tuotteita. Omistaja douppasi meitä säilykeporonlihalla. Kahvilan pihalla oli ihania koiranpentuja joita niiden emo puolusti meille hampaitaan näyttäen. Onneksi viime viikon bloggari ei ollut enää mukana… huoltoautossa olisi varmasti ollut lapinkoiranpentu. Kuvia ihanuuksista ei saatu, pennut olivat häkissä ja emoa ei haluttu ärsyttää enempää.

Kyllä se porodouppaus olikin tarpeen, sillä taukopaikan jälkeen alkoivat ne kuuluisat Jerisjärven mäet. Tavanomaisesta poiketen jokainen sai nousta mäet omaan tahtiin ja ryhmä kerättiin kasaan vasta Rovaniemi-Muonio tiellä. Kaksi kovaa ylämäkeä ja yksi huima lasku varustettuna mutkalla. Hurjimmat nopeudet alamäissä päälle 65 km. Jarrupalat punaisena laskevalla osastolla nopeus ei ollut kuin 47 km/h, mutta oli sitä siinäkin. Vaan eivät ne mäet siihen loppuneet vaan jatkuivat Olostunturille asti. 

Tämä ei ole niistä Jeriksen mäistä vaan jostakin pikkunyppylöistä :) 

Alla pari kuvaa Lapin karusta ja kauniista luonnosta. Tänään koko matkan näkyi tuntureita, ja jotenkin niiden keskellä tuntee itsensä tosi pieneksi. Parissa kohtaa näimme hillamättäitä, jotka loistivat kauniin oransseina tielle asti. Olisipa ollut aikaa jäädä poimimaan.

 

 

 

Majapaikkaan Harrinivan Lomakeskukseen saavuttiin tunnin verran etuajassa, mutta kaikki oli valmiina meitä varten. Myös hyttyset ja mäkäräiset, joista ei tällä matkalla ole tähän mennessä vielä ollut paljon haittaa. Muoniojoki virtaa kauniina hotellin alapuolella.

Päivät ovat tällaisilla retkillä niin toistensa kaltaisia, ettei mitään erityistä kirjoitettavaa ole. Retki on sujunut niin tiellä kuin majapaikoissakin hyvin. Mitään haavereita ei ole sattunut kalustolle eikä kuskeille. Tämän majapaikan sauna oli hauska. Miesten ja naisten saunan kiuas oli yhteinen, se oli sijoitettu löylyhuoneiden seinän väliin. Pystymalliseen Aito-kiukaaseen, jossa kivet ovat verkossa, voi heittää löylyä kummaltakin puolelta. Oli melkein kuin olisi ollut yhteissaunassa. Saunassa oli hyvät löylyt, ilma kiersi ja puuta oli työstetty kauniisti saunan seinissä ja lauteissa.

Niin ja tänäänkin ruoka oli erinomaista ja sitä oli riittävästi. Ei tällä retkellä ainakaan laihtumaan pääse. Nyt nukkumaan, huomenna on tokavika päivä ja matkaamme Suomineidon käsivartta pitkin kohti Karesuvantoa.