3. ajopäivä Ikaalinen - Seinäjoki 128 km

Lähtökuva Hotelli kylpylä Spa Ikaalisen edestä juuri hiukkasta vaille klo 9. Kuten näkyy, sade kiersi meidät tänäkin aamuna. Aurinko paistoi ja vaatesulkeiset olivat yllättävän helpot ja lyhyet. Enemmänkin etsittiin aurinkorasvoja kamojen seasta ja lainattiin kavereilta (tätä samaa jatkui sitten aina välillä tauoilla riisumisen ja pukemisen sijaan)

Maasto oli haastavaa, ainakin johon peräpään mielestä, johon itsekin kuuluin. Mäet olivat pitkiä ja niitä sai polkea kauan ylös. Vaikeuskerrointa lisäsi se, että kolmostiellä autojen nopeus oli noin 100 km tunnissa, keveyn liikenteen ramppi olematon, valkoinen viiva ja vähän asfalttia sekä ihan nyt tutuksi tulleet tärinäraidat. Terveiset Häme-Pirkanmaan tiesuunnittelijalle: kannattaisi saada osumaan valkoiset viivat tärinäraidan päälle. Kannattaa käydä kokeilemassa ihan itse pyörällä, kun täysperävaunullisia ajoneuvoja menee satasta ohi! Tämä ei ole vain kirjoittajan mielipide.

Tätä haasteellisuutta oli non 40 km, jonka jälkeen pääsimme kääntymään tältä tieltä kohti Kihniötä. Mäet eivät vähentyneet vielä, mutta liikenne oli rauhallisempaa. Ja monet autoilijat todella huomaavaisia, kuten myös kolmostiellä. Kiitos taas heille!

Muutamat metsätauot pidettiin, keskellä ei-mitään. Tarjoilu pelasi, oli siistiä ja ulkovessa lähellä. Pieniä kavereita oli jonkin verran, niitä sitten huiskittiin pois vähän ajonkin aikana. Joitain lotmasuja pääsi tapahtumaan mutta pahemmilta paukamoilta vielä säästyttiin.
Meidän letkan perään yritti tai oikeastaan syöksyi yhdestä pihasta pieni perhokoira. Koko muu porukka oli mennyt, kun koira oli saavuttaa minut, kun ajoin viimeisenä sillä kertaa. En ehtinyt muuta kuin ajatella, että pahaa jälkeä tulee, jos jää alle, niin huusin lähes veret seisauttavalla koirankasvattaja äänellä, että ET TULE TÄNNE. Pieni koira kääntyi kuin salama ympäri ja juoksi takasin pihaan. Sai ehkä traumoja, mutta säilyi hengissä. Emännän traumoista en tiedä, hän seisoi keskellä pihaa. Sinne jäivät toisiaan lohduttamaan.


Maisemakin sitten muuttui tasaaseksi, todellakin. Ainoa pieni kohouma oli rautien yli menevä silta. Tervehdimme sitä ilolla, koska se toi heti uutta toimintaa meihin. Ihan piti miettiä, että onko sopivat vaihde, nousenko putkelle vai miten tämän nyt  menen. Sitä ennen ja sen jälkeen tie oli sitten taas ïhan tasaasta. Polkea sai takalistonsa aivan puuduksiin.

Viimeinen pysäys oli Peräseinäjoen Nesteellä. Siellä kahvit, munkit ja jäätelöt. Tämä oli tuttu huoltoasema osalle, joten piti ottaa kuva.

Tämän jälkeen olikin enää parikymppinen jäjellä ja sitä lähdettiin niittaamaan aika tosissaan. Vauhti oli aika ajoin aika kovaa. Luulin ihan, että meillä on menossa aika-ajot tai kirikilpailu. Eikä sen syyn väliä, pääasia, että matka taittui.
Ylitimme itsemme täysin, sillä olimme perillä Seinäjoen Sorsanpesässä minuuttia ennen ohjesääntöön kirjattua aikaa.
Sauna kutsui ja sen jälkeen syöminen. Tätä jälkimmäistä me osataan kyllä oikein hyvin.

Päivän saldo oli, että kilometrejä oli yhteensä 127 ja 130 välillä, siis aika lähelle meni. Kampikierrokset noin 60-119, aika suurta vaihtelua :) ja kaloreita kului kullakin sen määrän kuin kului. Parin haastattelun perusteella noin 2000.
Sitten taas huomiseen!